Hunajasta on moneksi

Hunajan ja kuumien juomien sesonki on alkamassa. Suomalaiskodeissa hunaja on totuttu nauttimaan erityisesti teen joukossa. Sitä voisi kuitenkin käyttää makeutusaineena laajemminkin, keskieurooppalaiseen tapaan.

– Hunaja tuo leivonnaisiin kosteutta ja kaunista väriä. Koska hunaja maistuu sokeria makeampana, sitä kannattaa annostella noin neljännes sokeria vähemmän, mehiläistarhaaja Nora Mäntysaari vinkkaa.

Hunaja myös syventää makuja:

– Hunajamarinoitu broileri alkaa olla jo aika tuttu juttu. Mutta kannattaa kokeilla ruokalusikallista hunajaa myös muiden lihakastikkeiden seassa.

 

Mehiläiset veivät mukanaan

Mäntysaari on toiminut Varsinais-Suomessa mehiläistarhaajana kahdeksan vuoden ajan. Hän työskentelee myös Ruokavirastossa valvontatehtävissä.

– Kaikki lähti liikkeelle yliopiston mielenkiintoisesta kurssista ja uutisista pölyttäjäkadosta. Halusin tehdä itse jotain konkreettista pölyttäjien puolesta. Mitä enemmän asiaan sitten perehdyin, sitä enemmän mehiläiset ja hunaja veivät mukanaan.

Hän on erikoistunut tuottamaan niin sanottua lajihunajaa.

– Lajihunaja tarkoittaa esimerkiksi yksikukkahunajaa, jota syntyy, kun mehiläiset ovat käyneet pääosin jonkun tietyn kasvin kukassa. Termillä voidaan viitata myös jonkun tietyn alueen mehiläisten tuottamaan hunajaan tai alkukesän tai loppukesän hunajaan.

 

Lajihunajissa on vivahteita kuin viineissä

Lajihunajat ovat avanneet Mäntysaarella aivan uuden maailman. Hunajissa riittää vivahteita melkein kuin viineissä.

– Hunaja saattaa olla valkoista tai esimerkiksi mustaa. Ja maku voi olla vaikkapa kirpeätä, paahteista tai lakritsaista.

Tarhaajan bravuureihin kuuluu maailmalla suosittu valkoinen hunaja, jota tuottavat esimerkiksi rypsissä ja apilassa vierailevat mehiläiset. Hän tekee mehiläistensä kanssa myös puolukkahunajaa sekä voikukkahunajaa, joka on sattumoisin hyvin keltaista.

Lajihunajien tuottaminen on hyvin vaativaa: mehiläisille pitää löytää esimerkiksi juuri sopivanlainen ympäristö. 

– Paljon riippuu myös kasvien kukinnan onnistumisesta ja siitä, onko kukinnan aikaan mehiläisille sopivaa lentosäätä.

Mehiläiset ovat hoitoa ja huolenpitoa vaativia kotieläimiä. Työskentely esimerkiksi mehiläispesällä on kuitenkin myös hyvin luonnonläheistä – ja jopa meditatiivista.

– Kun avaan rauhallisesti pesän, mehiläiset surisevat ympärillä ja hunaja ja mehiläisvaha tuoksuvat, tunnelma on ainutlaatuinen…

Mehiläistarhaajan palveluihin kuuluu myös yritysyhteistyö, missä firmat voivat hankkia itselleen vaikkapa kummimehiläispesän tai nimikkohunajaa.

 

Pohjolan tummat mehiläiset ovat suomalainen alkuperäisrotu.

 

Alkuperäisrotu on harvinaistunut

Mäntysaarella on töissä myös Pohjolan tummia mehiläisiä eli alkuperäisrotua, joka tuotiin Suomeen 1700-luvulla. Pohjolan tummat mehiläiset ovat harvinaistuneet, kun muut rodut, esimerkiksi suurilla peltoaukeilla tehokkaammin pörräävät italialaiset mehiläiset ovat nousseet tarhaajien suosioon. 

– Alkuperäisrodun suojelu on tärkeää senkin takia, koska ilmastonmuutoksen takia olosuhteet muuttuvat. Pohjolan tummat mehiläiset kantavat mukanaan geeniperimää, joka voi osoittautua tulevaisuudessa hyvin tarpeelliseksi.

Ovatko Pohjolan tummat mehiläiset kenties vähän introverttejä omissa oloissaan pörrääviä tapauksia – ja italialaiset surraavat jatkuvasti, isolla joukolla, koko suvun voimin?

– No ehkä olet hieman jäljillä. Pohjolan tummat mehiläiset ovat erikoistuneet hankkimaan ravintoa pienemmistä mesilähteistä eli luonnonkukista. Ne pitävät erityisesti kanervasta. Toisaalta italialaiset pölyttävät nopeasti joukolla selkeän yhtenäisen alueen. Ja italialaiset mehiläiset tykkäävät kovasti ruuasta, Mäntysaari naurahtaa.

 

Linkouksen ja siivilöinnin jälkeen hunaja on valmista purkitettavaksi.

 

Paljon mehiläisiä, parempia satoja

Suomalaisten kauppojen hunajahyllyt ovat yleensä täynnä samanoloisia oransseja purkkeja. Ne pitävät sisällään perustuotetta, joko juoksevaa, jähmeää tai kovaa. Lajihunajat ovat uusi ja harvinainen ilmiö; niitä kannattaa kysellä suoraan mehiläistarhaajilta.

Myös kaupan perusvalikoiman äärellä on kuitenkin syytä olla tarkkana, ja selvittää tuotteen alkuperämaa. Mäntysaari kehottaa suosimaan nimenomaan suomalaista hunajaa. 

– Suomalaista hunajaa ostamalla voi tukea suomalaisten mehiläistarhaajien työtä – ja täällä lentävien mehiläisten pölytystyötä.

Mehiläisten avulla esimerkiksi marja- ja omenaviljelyksiltä sekä rypsipelloilta saadaan parempia satoja.

– Kun viljelykset tuottavat entistä paremmin, vapautuvalle pinta-alalle voidaan perustaa esimerkiksi luonnon monimuotoisuutta tukevia ketoja ja niittyjä, Mäntysaari huomauttaa.

 

Hunajainen kurpitsakeitto

1 kg jättikurpitsaa
4 dl vettä
2 rkl maapähkinävoita
2 rkl hunajaa
1/2 tl suolaa
1/2 tl paprikajauhetta
1/2 tl kurkumaa
1/2 tl inkiväärijauhetta
smetanaa koristeluun

Halkaise kurpitsa ja koverra sisällä olevat kurpitsansiemenet pois esimerkiksi jäätelökauhalla tai lusikalla. Paloittele kurpitsa.

Levitä kurpitsalohkot pellille leivinpaperin päälle ja laita ne uuniin 175 °C:seen. Anna paistua 40 minuuttia keskitasolla.

Jahka kurpitsalohkot ovat saaneet kauniin värin pintaan, on aika ottaa ne pois. Laita paahdetut kurpitsat kattilaan ja soseuta sauvasekoittimella. Laita liesi päälle ja lisää vesi, maapähkinävoi, hunaja ja mausteet. Sekoita ja ota kattila liedeltä, jahka keitto alkaa kuplia. Koristele keitto esimerkiksi smetanalla. Hunajainen kurpitsakeitto on valmista nautittavaksi.

 

Teksti: Matti Välimäki
Kuvat: Ville Kossila ja Nora Mäntysaari