#kolumni
Vieläkö pökköä pesään?
Voimalaitosten ja lämpökeskusten kattiloissa palaa puuta vuosittain kohtuullinen määrä. Priimapuuta ei kuitenkaan polteta, vaan metsäteollisuuden ja puunjalostusteollisuuden jätteitä ja jämiä. Oksista, kuoresta ja sahanpuruista syntyy kaukolämpöä ja sähköä.
Olisinko hyvä ”jouston lähde”?
Sähköyhtiön asiakas ei ole enää samanlainen kuin hän oli ennen. Nykyaikainen asiakas on energiajärjestelmän näkökulmasta tärkeä ”jouston lähde”. Ennen sähkö vain virtasi voimalaitokselta asiakkaalle, asiakas käytti saamansa sähkön ja maksoi sähköyhtiön lähettämän laskun joskus myöhemmin.
Pelottava pörssisähkö
Pilviin kurottelevat hintapiikit ja sähkön hinnan valtaisa vaihtelu – pelottavia ilmiöitä, jotka tyhjentävät kotitalouksien kukkarot. Näistä media jaksaa innostua. Mitä kylmempiä talvipäivät ovat, sitä suurempaa on mekkalointi.
Miten käy sähkölämmityksen?
Sähkö oli sikahalpaa ennen energiakriisiä ja ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan. Viime talvena jokainen sähkönkäyttäjä pääsi kuitenkin todistamaan sähkönhinnan kipuamista kohti pilviä. Tämän kokivat lompakoissaan ja kukkaroissaan erityisesti ne, joilla ei ollut ennen hintojen nousua solmittua edullista kiinteähintaista määräaikaista sähkösopimusta.
Miten ostaisin sähköni?
Sähkökaupassa mikään ei ole enää niin kuin ennen. Vielä pari vuotta sitten – energiakriisin kynnyksellä – sähköä ostettiin kolmella eri tavalla: määräaikaisella kiinteähintaisella sopimuksella, pörssisähkösopimuksella tai toistaiseksi voimassa olevalla sopimuksella. Suurin osa sukankuluttajista valitsi määräaikaisen sopimuksen.
Muisti on lyhyt
Erilaisten kampanjoiden elinikä on lyhyt. Alkuinnostuksen jälkeen into haihtuu ja ihmisten tekemiset palaavat kuin varkain vanhoihin uomiinsa. Tilastojen perusteella kampanjat jaksavat kantaa yleensä vain muutamia kuukausia. Pysyvästi käyttäytyminen muuttuu harvoin. Viime syksynä käynnistetty Astetta alemmaksi -kampanja jaksoi pyristellä kuitenkin poikkeuksellisen pitkään: lähes seitsemän kuukautta.
